Kevään ja lämpenevien ilmojen myötä saapuu elämäämme myös muutamia ikäviäkin asioita. Kyy kuuluu ehdottomasti koirahmisen pahimpiin kesäajan päänvaivoihin. Kotimaisen kyykäärmeen purema voi pahimmillaan olla koiralle ja etenkin kissalle jopa kohtalokas.

Kyy (Vipera berus) on Suomen ainoa myrkyllinen käärmelaji. Kyykäärmeen väri voi olla harmaa, rusehtava, jopa pikimusta. Selän tumma sahalaitakuvio on helppo tunnistuskeino, mustalla kyyllä sahalaitaa on joskus vaikea erottaa.

Kyyn suosikkialuetia ovat kiviset ja risukkoiset rinteet, kalliot, hakkuualueet, rannat ja teiden varret. Kyy liikku vain päivällä ja se puraisee vain yllätettynä ja säikähtäessään, yleensä se kyllä pyrkii pakenemaan ajoissa paikalta. Uteliaat koirat ovatkin usein puremien uhreina, koska menevät tutustumaan lähemmin omituiseen, liikkuvaan asiaan.

OIREET

Oireet koiralla vaihtelevat paikallisesta kudosreaktiosta anafylaksiaan. Oireiden voimakkuuteen vaikuttaa yksilöllisen herkkyyden ja koiran koon lisäksi injekoituneen myrkyn määrä ja puremakohta. Nuoret kyyt ovat vaarallisempia kuin aikuiset yksilöt, koska nuoret eivät ole oppineet vielä säätelemään pureman seurauksena pistettävän myrkyn määrää ja „tuhlaavat“ koko myrkkyannoksensa yhteen puremaan. Kyy puree koiraa tai kissaa useimmiten kuonoon, kaulaan tai raajan alaosiin. Puremakohdassa voi näkyä kaksi- neljä pientä pistohaavaa noin puolen senttimetrin päästä toisistaan.  Kyyn myrkky on hemotoksiini, jonka keskeiset vaikutukset kohdistuvat verenkiertoelimistöön ja hyytymisjärjestelmään. Hyvin nopeasti pureamasta purtu kohta alkaa turpoaa ja kuumottaa ja muuttuu hyvin kivuliaaksi.

Kyyn myrkystä johtuvat yleisoireet kehittyvät muutamassa tunnissa puremasta. Oksentelu, voimattomuus, limakalvojen kalpeus viittaavat myrkytykseen. Jos kyy puree eläintä kuonoon, kieleen tai kaulaan kurkun seudulle, voi turvotus aiheuttaa vakavia hengitysvaikeuksia.

Kirjallisuudessa Vipera-suvun käärmeiden pureman aiheuttama kuolleisuus koirilla on noin 4 %.

HOITO

Puremakohtaa ei saa puristaa eikä puremahaavoja saa viiltää auki. Puremakohta pitäisi saada mahdollisimman liikkumattomaksi eli jos eläintä on purtu rajaan, on eläimen kantaminen suositeltavaa (riippuu eläimen painosta!). 

Ensisijainen hoito kyynpuremissa on nestehoito verenpaineen ja verenkierron ylläpitämiseksi ja virtsantuotannon aktivoimiseksi. Kivunlievityksessä ei suositella käytettävän tulehduskipulääkkeitä munuaisvaurioriskin vuoksi, vaan usein joudutaan käyttämään ahvempia kipulääkkeitä. Vasta-aineen antoon päädytään harvoin tilanteissa, joissa taudinkuva pahenee hoidoista huolimatta ja omistaja on halukas koiralle annettavaan hoitoon. Harvinaisissa purema-alueen tulehduksissa lisätään hoitoihin antibiootti. Yleisin kuolinsyy käärmeenpuremaan on akuutti munuaisten vajaatoiminta ja ARDS (Acute Respiratory Distress Syndrome).

KYYTABLETTI VAI EI ?

Kyytabletin eli hydrokortisonin käytöstä kyynpureman hoidossa on viimeaikoina ollut paljon keskustelua. Kortisonin tehoa pureman hoidossa ei ole tieteellisesti todistettu. Kortisonia on perinteisesti käytetty lievittämään turvotusta ja mahdollisia allergisia reaktioita. Erään tutkimuksen mukaan glukokortikosteroidilääkityksen todettiin lisäävän kuolleisuutta Vipera-suvun käärmeenpureman hoidossa.

JOS KYY PUREE:

 1) Tarkista mahdollisuuksien mukaan, mihin kohtaa kehoa purema on osunut.

2)  Ota yhteys eläinlääkäriisi tai päivystysaikana lähimpään päivystäjään.

3) Pidä koira mahdollisimman hyvin liikkumatta. Kanna mahdollisuuksien mukaan tai liikuta sitä kävelyvauhtia, jotta syke ei nouse.

4) Älä anna kortisonia tai kipulääkkeitä kotona / lenkillä ellei ole välitöntä tukehtumisvaaraa (1 tbl/ 10 kg).